<<takaisin  

Villaneidit vauhdissa

Taas ovat rakkaat puudelimme keksineet kaikenlaista mukavaa. Lenkit ovat ihan oma lukunsa, sillä useinhan ulkoilemme kaikki yhdessä eli allekirjoittanut ja kääpiövillakoira Miina sekä Sari ja keskikokoinen villakoira Meeri. Miinan ja Meerin karkumatkat eivät suinkaan ole vähentyneet ja tässä taannoin jäivät sitten retkellänsä molemmat samaan piikkipensaaseen turkistaan kiinni. Voi sitä huutoa. Muuten neidit ovat niin itsenäisiä, mutta hädän tullen mamia kyllä sitten huudetaan oikein yhteen ääneen. Siinä meinasi jo paniikki tulla, kun rimpuilevat puudelimme takertuivat pensaaseen yhä pahemmin. Onneksi saimme ne lopulta irti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran olen saanut hävetä silmät päästäni, kun olemme ulkoilleet muiden villakoiran kanssa, jotka edustavatkin sitä tottelevaisempaa puudelirotua. Miinahan tunnetusti lähtee kaiken liikkuvan perään ja siinä sitä sitten taas ollaan. Kerran tytteli sai houkuteltua toisenkin, oikein kuuliaisen koiran mukaansa "juoksulenkille". Neidit palasivat kuitenkin pian retkeltänsä ja selvisimme säikähdyksellä. No, onneksi Miina ja Meeri ovat niin samanlaisia, että voivat hyvin toilailla yhdessä ja mekin alamme jo tottua Sarin kanssa moiseen menoon.

Tottis on talven aikana jäänyt vähemmälle, mutta agilityä ollaan harrastettu ahkerasti ja startattiin ensimmäisissä virallisissa kisoissakin helmikuussa. On kai pakko mainita, että ennen virallisia kisoja olimme epävirallisissa ja siellä saimme sekä mölliradalta, että kilpailevien radalta hylyn. Miina keksi, että ei suostu menemään muutamalle esteelle ja siitähän se hylky sitten jo tuleekin. Virallisiin kisoihin mentäessä jännittikin tämän jälkeen ihan hirveästi, mutta yllättäen Miina hoiti homman nätisti ja pudotti vain yhden riman. Tuloksena 7. sija ja KUMA. Videolta suoritusta katsellessa huomaa kuinka mamin kädet huitoo sinne sun tänne ja käskyt ovat kaikkea muuta kuin selviä, mutta kai tässä oppii itsekin kokemuksen karttuessa.

Turkin takkuvaihe on onneksi ohi ja Miinan turkki on nyt huomattavasti helppohoitoisempi. Mutta, jotta ei elämä olisi liian helppoa on Miina uudestaan alkanut nakerrella tavaroitamme ja heitin tässä juuri kolme kenkäparia roskikseen. Kengät olivat jääneet vahingossa siirtämättä hattuhyllylle, sillä puudelinihan on jo 16 kk ja pureskelun lopettanut...

Muutamissa näyttelyissä ja tokoissa olemme käyneet, niistä tulokset toisaalla lehdessä. Kevään viikonloput menee varmasti agilitykisojen, tokojen ja näyttelyiden parissa.

Meerikin on muutamassa näyttelyssä tavikaudella käynyt ja täytyykin onnitella neitiä tässä ihan virallisesti LKK:n vuoden 2001 näyttelypentu -"tittelin" johdosta!!! Onnea myös muuille vuoden koirille, Adelle, Claudille, Elvikselle ja Kessille!

Haluaisin vielä mainita, että LKK on saanut omat kotisivut. Käykäähän katsomassa osoitteessa ww.geocities.com/lauttasaarenkoirakerho "Kerholaiset"- otsikon alle kaivattaisiin kiireesti lisää esittelyjä, joten kynät vain heilumaan. Mallia voi ottaa jo olemassa olevista esittelyistä. Jos tietokoneeltanne löytyy Lauttakoirassa joskus julkaistuja juttuja, laitattehan ne minulle sähköisesti, niin niitäkin pääsemme sitten lukemaan nettisivuiltamme.

Keväisin terveisin,

Kata ja sylissä loikoileva Miina, joka yrittää kovasti auttaa jutun kirjoittamisessa tassulla näppäimistöä painellen