Villaneidit vauhdissa
Taas ovat rakkaat puudelimme keksineet kaikenlaista mukavaa.
Lenkit ovat ihan oma lukunsa, sillä useinhan ulkoilemme
kaikki yhdessä eli allekirjoittanut ja kääpiövillakoira
Miina sekä Sari ja keskikokoinen villakoira Meeri. Miinan
ja Meerin karkumatkat eivät suinkaan ole vähentyneet
ja tässä taannoin jäivät sitten retkellänsä
molemmat samaan piikkipensaaseen turkistaan kiinni. Voi sitä
huutoa. Muuten neidit ovat niin itsenäisiä, mutta
hädän tullen mamia kyllä sitten huudetaan oikein
yhteen ääneen. Siinä meinasi jo paniikki tulla,
kun rimpuilevat puudelimme takertuivat pensaaseen yhä pahemmin.
Onneksi saimme ne lopulta irti ja pääsimme jatkamaan
matkaa.
Muutaman kerran olen saanut hävetä silmät
päästäni, kun olemme ulkoilleet muiden villakoiran
kanssa, jotka edustavatkin sitä tottelevaisempaa puudelirotua.
Miinahan tunnetusti lähtee kaiken liikkuvan perään
ja siinä sitä sitten taas ollaan. Kerran tytteli
sai houkuteltua toisenkin, oikein kuuliaisen koiran mukaansa
"juoksulenkille". Neidit palasivat kuitenkin pian
retkeltänsä ja selvisimme säikähdyksellä.
No, onneksi Miina ja Meeri ovat niin samanlaisia, että
voivat hyvin toilailla yhdessä ja mekin alamme jo tottua
Sarin kanssa moiseen menoon.
Tottis on talven aikana jäänyt vähemmälle,
mutta agilityä ollaan harrastettu ahkerasti ja startattiin
ensimmäisissä virallisissa kisoissakin helmikuussa.
On kai pakko mainita, että ennen virallisia kisoja olimme
epävirallisissa ja siellä saimme sekä mölliradalta,
että kilpailevien radalta hylyn. Miina keksi, että
ei suostu menemään muutamalle esteelle ja siitähän
se hylky sitten jo tuleekin. Virallisiin kisoihin mentäessä
jännittikin tämän jälkeen ihan hirveästi,
mutta yllättäen Miina hoiti homman nätisti
ja pudotti vain yhden riman. Tuloksena 7. sija ja KUMA. Videolta
suoritusta katsellessa huomaa kuinka mamin kädet huitoo
sinne sun tänne ja käskyt ovat kaikkea muuta kuin
selviä, mutta kai tässä oppii itsekin kokemuksen
karttuessa.
Turkin takkuvaihe on onneksi ohi ja Miinan turkki on nyt
huomattavasti helppohoitoisempi. Mutta, jotta ei elämä
olisi liian helppoa on Miina uudestaan alkanut nakerrella
tavaroitamme ja heitin tässä juuri kolme kenkäparia
roskikseen. Kengät olivat jääneet vahingossa
siirtämättä hattuhyllylle, sillä puudelinihan
on jo 16 kk ja pureskelun lopettanut...
Muutamissa näyttelyissä ja tokoissa olemme käyneet,
niistä tulokset toisaalla lehdessä. Kevään
viikonloput menee varmasti agilitykisojen, tokojen ja näyttelyiden
parissa.
Meerikin on muutamassa näyttelyssä tavikaudella
käynyt ja täytyykin onnitella neitiä tässä
ihan virallisesti LKK:n vuoden 2001 näyttelypentu -"tittelin"
johdosta!!! Onnea myös muuille vuoden koirille, Adelle,
Claudille, Elvikselle ja Kessille!
Haluaisin vielä mainita, että LKK on saanut omat
kotisivut. Käykäähän katsomassa osoitteessa
ww.geocities.com/lauttasaarenkoirakerho "Kerholaiset"-
otsikon alle kaivattaisiin kiireesti lisää esittelyjä,
joten kynät vain heilumaan. Mallia voi ottaa jo olemassa
olevista esittelyistä. Jos tietokoneeltanne löytyy
Lauttakoirassa joskus julkaistuja juttuja, laitattehan ne
minulle sähköisesti, niin niitäkin pääsemme
sitten lukemaan nettisivuiltamme.
Keväisin terveisin,
Kata ja sylissä loikoileva Miina, joka yrittää
kovasti auttaa jutun kirjoittamisessa tassulla näppäimistöä
painellen
|